Joulu lähestyy

ja sen mukana joulukiireet. Itselläni ei kovasti ole paineita joulunvietosta, koska en aio siihen kovin paljon panostaa tänä(kään) vuonna. Yksi joululahja lähtee kuitenkin matkaan maapallon toiselle puolelle, Etelä-Amerikkaan. Minulla on Boliviassa kummilapsi, joka täytti kesällä 11 vuotta. Olen ollut hänen kumminsa seitsemisen vuotta. Poika asuu sisarensa ja sokean äitinsä kanssa La Pazin lähiössä, erittäin yksinkertaisissa olosuhteissa. Perheeseen kuului vielä vuosi sitten myös mummo (isä kuoli ennen pojan syntymää), jonka harteilla suurin vastuu perheen elättämisestä oli. Mummon kuoleman jälkeen lapset yrittävät parhaansa mukaan auttaa äitiään elannon hankkimisessa. Käyvät aamupäivisin (ruotsalaisen säätiön) koulua ja iltapäivisin sitten myyvät torilla kaikenlaista pientä: hedelmiä, purkkaa, kampoja tms. Kovin aikaisin saavat lapsiraukat aikuistua ja elämä on tosi rankkaa.

Kun tähän kummiaiheeseen pääsin niin voisin kertoa samalla, että olen vapaaehtoistyössä Plan-järjestössä. Käännän kummien kirjeitä, yleensä ruotsista espanjaan ja joskus englantiin. Se ei ole mikään iso homma kun voi itse valita kuinka paljon haluaa osallistua. Plan International on kansainvälinen järjestö ja toimii Suomessakin, pienenä vinkkinä jos joku haluaa hankkia itselleen kummilapsen tai muuten on kiinnostunut toiminnasta. Planilla on 15 jäsenmaata ja apua lähetetään 45 maahan.

Paras joululahja on lämmin ajatus, ystävällinen sana ja hyvä mieli!