Pettynyt Pueblassa

Kun päätin jatkaa matkaa Pueblaan, enkeleiden kaupunkiin, toivoin saavani kokea kaupungin sellaisena kuin Ángeles Mastretta sen kuvaili kirjassaan Arráncame la vida. Se kertoo nuoresta naisesta joka avioituu huomattavasti vanhemman miehen kanssa, joka oli kenraali Meksikon vallankumouksessa 1910. Hehe, siis en halua minkään kenraalin kanssa naimisiin, mutta Puebla vaikutti kirjassa niin mukavalta paikalta. Ajat muuttuvat tietysti, mutta Puebla ei ollut ollenkaan niin viehättävä kaupunki kuin olin kuvitellut. Silminnähtävä ero moniin muihin paikkoihin verrattuna joissa olin siihen mennessä käynyt oli että väestö näytti hyvin toimeentulevalta, esimerkiksi ihmisten pukeutumisesta päätellen. Olen jostain lukenut että poblanoja (kaupungin asukkaita) pidetään enemmän espanjalaisina kuin meksikolaisina ja että he olisivat nokkavampia kuin esimerkiksi pääkaupunkilaiset. Minulle ei jäänyt sellaista vaikutelmaa, päinvastoin olivat erittäin ystävällisiä.

Pueblasta tulen muistamaan kaikki kirkot (yli 70 kappaletta), kaikki kauniit rakennukset (usein kaakelilaatoilla ja keramiikalla koristellut) varsinkin Museo Casa del Alfeñique, El Parián-markkinat missä myytiin värikästä porsliinia ja kauniita kankaita, Barrio del Artista-taiteilijakorttelin, kaikki kenkäkaupat (niitä oli tosiaan paljon, en ymmärrä kuinka ne voivat kannattaa), kaikki ilmapallonmyyjät, puerquitos de panela (piparkakut!!! en tiedä maistuvatko samanlaiselta kuin suomalaiset, mutta näyttivät "aidoilta") ja tietysti mole poblanon. Mole tarkoittaa kastiketta (se tulee náhuatl-sanasta mikä on kastike tai sekoitus kuten esim. sanassa guacamole). Tyypillinen mole Pueblasta tai Oaxacasta tehdään kaakaosta, chilistä ja muista mausteista. Se on aivan samanväristä kuin mämmi mutta löysempää. Molea syödään muunmuassa kanan tai juustolla täytettyjen enchiladojen kanssa. Ensimmäisen kerran kun söin molea Huatulcossa Oaxacassa minusta maku oli kovasti erikoinen ja jännittävä, ihan hyvä. "Tästä minä kyllä voin oppia pitämään!" Toisen kerran Pueblassa molen kaakaonmaku oli paljon voimakkaampi, melkein kuvottava, ja se sai minut antamaan periksi. Pidän monista meksikolaisista ruokalajeista (vaikka heillä on taipumus laittaa kilokaupalla juustoa joka ruokaan), mutta mole (siis se kaakao-sellainen) ei tule koskaan kuulumaan herkkuruokiini.

Ainoastaan yksi asia Pueblassa, minkä olisin halunnut nähdä, jäi näkemättä: Vallankumousmuseon olisin tosiaan mielelläni käynyt koluamassa läpi. Historia kun on aina niin mielenkiintoista ja jännittävää.