Här kommer några bilder från Frida Kahlo-museet, som är känd som det Blåa huset och ligger i stadsdelen Coyoacán (betyder 'kojoternas plats' på náhuatl, aztekernas språk). Det var strängt förbjudet att ta kort inomhus. I det stora ljusa arbetsrummet med många fönster mot trädgården (gick inte att ta kort på för alla träden) fanns en oavslutad målning på Stalin och Fridas rullstol framför den. I sovrummet bland hennes käraste ägodelar, leksaker och annat fanns urnan med hennes aska. På sängen låg en av Fridas gipskorsetter, dekorerad av henne själv. Paret hade en rätt stor samling prehispaniska föremål. Jag kom till museet strax efter öppnandet och då var det inte mycket folk alls. Bilden på kön tog jag när jag var på väg därifrån. I trädgården visades intressanta dokumentärer varje heltimme och det fanns ett litet café och en ovanligt bra presentbutik: böcker etc. i stället för en massa krimskrams. Jag satt och drack en cappuchino (spansk stavning) och undrade vad Frida skulle ha tyckt om att hennes hem och porträtt var "till salu".
Pari kuvaa Frida Kahlo-museosta, jota kutsutaan myös Siniseksi taloksi. Se sijaitsee Coyoacánin kaupunginosassa (mikä tarkoittaa 'kojoottien paikka' náhuatl-kielellä). Juuri avaamisen jälkeen siella oli vähän ihmisiä ja sai ihan rauhassa katsella (sisällä ei saanut ottaa kuvia). Kuvan jonosta otin poislähtiessä. Suuressa valoisassa työhuoneessa (puutarha oli niin vehreä etten saanut kuvaa monista ikkunoista) oli kesken jäänyt maalaus Stalinista ja sen edessä rullatuoli. Pariskunnalla oli suuri kokoelma vanhoja meksikolaisia esineitä. Makuuhuoneessa oli Fridalle rakkaita esineitä, leikkikaluja jne. ja peilipöydälla hänen uurnansa. Sängylle oli asetettu yksi kipsikorseteista, Fridan koristelema. Puutarhan yhteydessä oli pieni epätavallisen hyvin varustettu matkamuisto- ja lahjakauppa, missä oli kirjoja tms. eikä vain rihkamaa. Siellä näytettiin myös tasatunnein mielenkiintoisia dokumenttielokuvia pariskunnan elämästä ja tuotannosta. Join cappuccinon pienessä kahvilassa ja mietin mitä mieltä Frida mahtaisi olla siitä että hänen muotokuvansa ja kotinsa "oli myytävänä".
Pari kuvaa Frida Kahlo-museosta, jota kutsutaan myös Siniseksi taloksi. Se sijaitsee Coyoacánin kaupunginosassa (mikä tarkoittaa 'kojoottien paikka' náhuatl-kielellä). Juuri avaamisen jälkeen siella oli vähän ihmisiä ja sai ihan rauhassa katsella (sisällä ei saanut ottaa kuvia). Kuvan jonosta otin poislähtiessä. Suuressa valoisassa työhuoneessa (puutarha oli niin vehreä etten saanut kuvaa monista ikkunoista) oli kesken jäänyt maalaus Stalinista ja sen edessä rullatuoli. Pariskunnalla oli suuri kokoelma vanhoja meksikolaisia esineitä. Makuuhuoneessa oli Fridalle rakkaita esineitä, leikkikaluja jne. ja peilipöydälla hänen uurnansa. Sängylle oli asetettu yksi kipsikorseteista, Fridan koristelema. Puutarhan yhteydessä oli pieni epätavallisen hyvin varustettu matkamuisto- ja lahjakauppa, missä oli kirjoja tms. eikä vain rihkamaa. Siellä näytettiin myös tasatunnein mielenkiintoisia dokumenttielokuvia pariskunnan elämästä ja tuotannosta. Join cappuccinon pienessä kahvilassa ja mietin mitä mieltä Frida mahtaisi olla siitä että hänen muotokuvansa ja kotinsa "oli myytävänä".
Jag älskar den där blåa färgen! Den passar så bra i såna här miljöer (som så ofta i Latinamerika, man kombinerar starka färger t.ex. klarblått och mörkgult), men skulle inte kunna tänka mig ett blått hus här hemma.
SvaraRadera