Maanantaina kaikki muut paitsi mina ja Chow lahtivat suoraan Tulumiin, koska olivat jo saaneet tarpeekseen pyramideista ja muista historiallisista paikoista - halusivat rannalle uimaan ja relaamaan. Mina vuorostani ajattelin, etta tuskin koskaan enaa tulen Meksikoon, tai ainakaan samaan paikkaan, joten paatin kayttaa tilaisuutta hyvakseni ja kayda Chichén Itzássa. Sita ei tarvinnut katua! Se oli varmaankin vaikuttavin maya-raunio, minka olen nahnyt (vai joko Tikalin muisto on haalistunut... en tieda)! Chichénissa on muun muassa Kukulcánin pyramidi, observatorio, sotilaiden temppeli (missa pilarit symbolisoivat kaatuneita sotilaita), luostari ja kirkko, useita hoyrysaunoja ja suurin pallokentta, missa pelattiin "pelotaa". Pelissa on tarkoitus saada pallo korkealla seinalla olevan renkaan lapi kayttamalla vain lanteita (ei kasia, jalkoja tms.). Voittaja tai paras pelaaja sai osakseen suuren kunnian: hanet/heidat uhrattiin jumalille.
Saavuimme Tulumiin ja Papaya Playa-hotelliin kuuden aikaan illalla. Se olikin sitten viimeinen ilta yhdessa. Seuraavana aamuna alkoi "seitseman pienen neekeripojan tarina" (vrt. Agatha Christien dekkari), kun Pablon oli aika lahtea kotimatkalle. Soimme yhdessa illallista hotellin ravintolassa kun tarjoilija tuli sanomaan, etta nyt rannalla oli yksi kilpikonna jos halusimme nahda. Vielakin iho nousee kananlihalle kun ajattelen asiaa. Olipa tosi mahtava kokemus! Kello oli aika paljon ja oli jo pimeaa, taysikuu vain loisti (juuri silloin konnat kuulemma tulevat rannalle, kesa- heinakuussa) ja me loysimme sen aika lahelta siita missa istuimme: tosi suuri kilpikonna (sita sanotaan kuulemma caguamaksi), noin metri lapimitaltaan munimassa rantahiekassa. Istuimme hiljaa ja paikallaan ringissa sen ymparilla, sopivalla etaisyydella ettemme hairitse. Kun se oli valmis, se peitti munat hiekalla ja kaantyi vaivalloisesti palatakseen takaisin mereen. Se oli niiin mahtavaa!
Tiistaina 11/7 kavimme Tulumin raunioilla (vajaan vartin matka taksilla hotellilta), mutta ne eivat olleet yhta hienoja ja mielenkiintoisia kuin muut ennennakemani. Se oli minulla jo tiedossa, koska olin lukenut etta Tulum rakennettiin 1200-luvulla, kun mayan kukoistuskausi oli jo ohi. Kavelimme takaisin rantaa pitkin (upeita Karibian maisemia) ja poltin olkapaani, vaikka olinkin rasvannut ne kunnolla (suoja 25). Iltapaivalla kavimme Tulumin keskustassa ostamassa bussiliput torstaiksi Chetumaliin (Belicen rajalla, matkaa noin 3,5 tuntia). Hotelli Laguna Bacalarissa, mista varasimme huoneen, on saman miehen omistuksessa kuin Papaya Playa.
Keskiviikkona nukuimme vahan pidempaan ja kavimme sitten "ostoskadulla" syomassa aamiaista. Tulumissa ei kovin paljon muuta tekemista ole kuin uida ja lojua rannalla... niin tai voi tietysti lahtea sukeltelemaan, mutten saanut ketaan mukaani niin se jai. Joka tapauksessa loysimme hyvan kahvipaikan, mista sai tosi hyvaa jaakahvia. Ilman sokeria! Ihanaa! Nyt oli Katen ja Rogerin vuoro lahtea kotimatkalle, joten meita oli jaljella enaa 4.
Saavuimme Tulumiin ja Papaya Playa-hotelliin kuuden aikaan illalla. Se olikin sitten viimeinen ilta yhdessa. Seuraavana aamuna alkoi "seitseman pienen neekeripojan tarina" (vrt. Agatha Christien dekkari), kun Pablon oli aika lahtea kotimatkalle. Soimme yhdessa illallista hotellin ravintolassa kun tarjoilija tuli sanomaan, etta nyt rannalla oli yksi kilpikonna jos halusimme nahda. Vielakin iho nousee kananlihalle kun ajattelen asiaa. Olipa tosi mahtava kokemus! Kello oli aika paljon ja oli jo pimeaa, taysikuu vain loisti (juuri silloin konnat kuulemma tulevat rannalle, kesa- heinakuussa) ja me loysimme sen aika lahelta siita missa istuimme: tosi suuri kilpikonna (sita sanotaan kuulemma caguamaksi), noin metri lapimitaltaan munimassa rantahiekassa. Istuimme hiljaa ja paikallaan ringissa sen ymparilla, sopivalla etaisyydella ettemme hairitse. Kun se oli valmis, se peitti munat hiekalla ja kaantyi vaivalloisesti palatakseen takaisin mereen. Se oli niiin mahtavaa!
Tiistaina 11/7 kavimme Tulumin raunioilla (vajaan vartin matka taksilla hotellilta), mutta ne eivat olleet yhta hienoja ja mielenkiintoisia kuin muut ennennakemani. Se oli minulla jo tiedossa, koska olin lukenut etta Tulum rakennettiin 1200-luvulla, kun mayan kukoistuskausi oli jo ohi. Kavelimme takaisin rantaa pitkin (upeita Karibian maisemia) ja poltin olkapaani, vaikka olinkin rasvannut ne kunnolla (suoja 25). Iltapaivalla kavimme Tulumin keskustassa ostamassa bussiliput torstaiksi Chetumaliin (Belicen rajalla, matkaa noin 3,5 tuntia). Hotelli Laguna Bacalarissa, mista varasimme huoneen, on saman miehen omistuksessa kuin Papaya Playa.
Keskiviikkona nukuimme vahan pidempaan ja kavimme sitten "ostoskadulla" syomassa aamiaista. Tulumissa ei kovin paljon muuta tekemista ole kuin uida ja lojua rannalla... niin tai voi tietysti lahtea sukeltelemaan, mutten saanut ketaan mukaani niin se jai. Joka tapauksessa loysimme hyvan kahvipaikan, mista sai tosi hyvaa jaakahvia. Ilman sokeria! Ihanaa! Nyt oli Katen ja Rogerin vuoro lahtea kotimatkalle, joten meita oli jaljella enaa 4.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar