tai lyhyesti vaan Taxco (lausutaan Tasko), joka sijaitsee noin 200 km lounaaseen Meksiko Citystä, oli seuraava pysähdyspaikka matkallani. Ja niin olin viimeinen jäljellä oleva "neekeripoika tai paremminkin -tyttö" kun tiemme väistämättä erkanivat Pueblassa. Aikaisin lauantaiaamuna lähdin taksilla hotellista la CAPUun (la Central de Autobuses de Puebla) jatkaakseni sieltä matkaa bussilla Taxcoon. Olin edellisenä iltana sopinut taksitilauksesta seitsemäksi aamulla (katselin vierestä kun mies kirjoitti sen muistiin), mutta kun tulin alas vähän ennen seitsemää niin yövahti istui tietokoneella pelaamassa pasianssia... eikä taksin tilauksesta ollut tietoakaan. Kun kysyin asiasta niin hän katsoi minua ystävällisesti, nosti luurin ja sanoi: "Se tulee kymmenen minuutin kuluessa." Olen onneksi oppinut että pitää olla vähän marginaaleja. Sitä paitsi minun oli tarkoitus syödä aamiaista CAPUlla.
Bussissa sain - kysymättä - paljon hyviä vinkkejä Querétarosta ja Guanajuato, joten päätin jatkaa matkaa sinne. Oikeastaan seisoin vessajonossa, kun yksi nuori nainen sanoi minulle että istuisin hänen viereensä siksi aikaa kunnes wc vapautuu. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi Suomessa, ei ainakaan isommissa kaupungeissa. Kun jäin bussista pois Taxcossa, nainen tuli vielä luokseni ja sanoi että jos olen kiinnostunut ostamaan hopeaa niin tänään on tianguís (hopeakauppiaiden toripäivä). Hopea, käsintehdyt hopeakorut olivat kuulemma paljon halvempia markkinoilla kuin keskustan hienommissa kaupoissa ja valikoimaakin oli enemmän. Hopealiikkeitä, niitä oli paljon Taxcossa, yli 300 kappaletta!
Kaupunki on aivan ihana: mukulakivikatuja (tosi jyrkkiä ja älyttömän liukkaita sateella), kauniita vanhoja taloja, paljon kukkia ja kanarialintuja! Se sijaitsee vuoristossa 1800 metriä meren pinnan yläpuolella ja näköala köysiradalta joka nousee 173 metriä ylös Monte Taxcon vuorelle on fantastinen. Matka edestakaisin kestää kai vartin ja maksaa 30 pesoa ja jos menet combilla (pieni bussi) Los Arcosiin mistä se lähtee niin saat lisätä hintaan vielä muutaman peson. Minä kävelin takaisin kaupunkiin saadakseni vähän liikuntaa. Se kesti ehkä puolisen tuntia. Ylhäällä vuorella on kahviloita ja matkamuistoputiikkeja.
Sää Taxcossa oli aika aurinkoinen, eikä ollut liian kuuma. Sumu oli tiheä vuorten välissä aamuisin, mutta ilma kirkastui suht aikaisin. Myöhemmin iltapäivällä saattoi tulla kunnon sade- tai ukkoskuuroja. "Ei tämä vielä mitään, pääkaupungissa sataa rakeita juuri nyt, oikein isoja jäämöhkäleitä!", sanoivat paikalliset. Koska matka Acapulcoon ei ollut kovin pitkä sieltä tuli aika paljon amerikkalaisia ja kanadalaisia turisteja päiväretkelle. Tulevat lounasaikaan ja lähtevät takaisin ennen pimeäntuloa. Yhdessä hopeakaupassa kuulin kolmen naisen puhuvan myös suomea. Hotelli, jossa asuin, Hotel Mi Casita B&B*), oli ainakin yhtä herttainen kuin se missä asuimme Xalapassa. Minulla oli kokonaan kaakeloitu kylpyhuone (ja amme! vaikken tiedä miksi... tuskin siellä niin paljon vettä on, että ihmiset kovin usein käyvät kylvyssä), ihania vanhoja huonekaluja, vaatehuone ja paljon kirjoja. Huone, jonka nimi oli "Los Libros" (tarkoittaa juuri kirjoja espanjaksi), oli paljon halvempi kuin mitä sillä rahalla sai esim. Guanajuatossa. Hotel Parador del Conventon standardi oli aika paljon huonompi ja hinta korkeampi. Aamiainen, mikä Mi Casitan hintaan sisältyi, oli tosin vain kahvi ja iso sokerinen pulla, mutta itse ympäristö oli niin miellyttävä ja henkilökunta kiva, että istuin hetken aamukahvilla joka tapauksessa. Parin tunnin päästä, kun olin istunut La Borda-torilla (Taxcon zócalo, joka on saanut nimensä ranskalaisen Don José de la Bordan mukaan. Hän löysi hopeaa Taxcosta 1700-luvulla ja rikastui, maksoi sen takaisin rahoittamalla kaupungin parannuksia ja kohtelemalla kaivostyöläisiään paljon paremmin kuin muut) ja lukenut päivän La Jornadan (maksaa 11 pesoa, mikä tekee noin 70 senttiä, siis aika kallis. Ei, ei minulle, mutta ajattelin siihen nähden mitä ihmiset tienaavat Meksikossa. Siitä ajattein kirjoittaa Querétaro-osassa), söin perinteisen meksikolaisen aamiaisen La Hamburguesa-ravintolassa Plazuela San Juan-torilla. Ravintolan nimi on vähän harhaanjohtava, koska sieltä saa paljon paikallista ruokaaakin... ja lämmintä vastaleivottua leipää. Kun kävelin torilla, yksi tyttö tarjosi minulle englanninkielistä lehteä. "Ottaisin mielelläni espanjalaisen kun englantini on sen verran huono", minä vitsailin. Se oli hänen mielestään tosihauskaa, kun oli automaattisesti olettanut että minä osaan englantia. Ennakkoluuloja suuntaan ja toiseen...
Maanantaina (24/7) olin ajatellut tehdä retken Taxco El Viejoon, mutta satoi kaatamalla melkein koko päivän, niin päätin pysytellä kaupungissa: kävin netissä ja kirjoittelin päiväkirjaa, vastasin sähköposteihin, aloin lukea kirjaa, jonka olin ostanut Meksikon historiasta ja kävin markkinoilla kun ei satanut. Niillä markkinoilla ei voinut olla eksymättä! Siellä oli niin paljon kapeita käytäviä jotka olivat kaikki melkein samannäköisiä... aivan kuten itse kaupunkikin, kadunnimiä ei ole juuri missään, mutta ei se mitään. Sitten pitää vaan kysyä ja ihmiset kyllä neuvovat mielellään. Minä harhailen usein tietämättä missä olen. Siinä on oma viehätyksensä. Sillä tavoinhan ne uudet tiet löytyvät, sanotaan.
*) Hinnat netissä näyttävät olevan korkeampia kuin jos soittaa tai varaa paikan päällä.
Bussissa sain - kysymättä - paljon hyviä vinkkejä Querétarosta ja Guanajuato, joten päätin jatkaa matkaa sinne. Oikeastaan seisoin vessajonossa, kun yksi nuori nainen sanoi minulle että istuisin hänen viereensä siksi aikaa kunnes wc vapautuu. Vaikea kuvitella, että sellaista tapahtuisi Suomessa, ei ainakaan isommissa kaupungeissa. Kun jäin bussista pois Taxcossa, nainen tuli vielä luokseni ja sanoi että jos olen kiinnostunut ostamaan hopeaa niin tänään on tianguís (hopeakauppiaiden toripäivä). Hopea, käsintehdyt hopeakorut olivat kuulemma paljon halvempia markkinoilla kuin keskustan hienommissa kaupoissa ja valikoimaakin oli enemmän. Hopealiikkeitä, niitä oli paljon Taxcossa, yli 300 kappaletta!
Kaupunki on aivan ihana: mukulakivikatuja (tosi jyrkkiä ja älyttömän liukkaita sateella), kauniita vanhoja taloja, paljon kukkia ja kanarialintuja! Se sijaitsee vuoristossa 1800 metriä meren pinnan yläpuolella ja näköala köysiradalta joka nousee 173 metriä ylös Monte Taxcon vuorelle on fantastinen. Matka edestakaisin kestää kai vartin ja maksaa 30 pesoa ja jos menet combilla (pieni bussi) Los Arcosiin mistä se lähtee niin saat lisätä hintaan vielä muutaman peson. Minä kävelin takaisin kaupunkiin saadakseni vähän liikuntaa. Se kesti ehkä puolisen tuntia. Ylhäällä vuorella on kahviloita ja matkamuistoputiikkeja.
Sää Taxcossa oli aika aurinkoinen, eikä ollut liian kuuma. Sumu oli tiheä vuorten välissä aamuisin, mutta ilma kirkastui suht aikaisin. Myöhemmin iltapäivällä saattoi tulla kunnon sade- tai ukkoskuuroja. "Ei tämä vielä mitään, pääkaupungissa sataa rakeita juuri nyt, oikein isoja jäämöhkäleitä!", sanoivat paikalliset. Koska matka Acapulcoon ei ollut kovin pitkä sieltä tuli aika paljon amerikkalaisia ja kanadalaisia turisteja päiväretkelle. Tulevat lounasaikaan ja lähtevät takaisin ennen pimeäntuloa. Yhdessä hopeakaupassa kuulin kolmen naisen puhuvan myös suomea. Hotelli, jossa asuin, Hotel Mi Casita B&B*), oli ainakin yhtä herttainen kuin se missä asuimme Xalapassa. Minulla oli kokonaan kaakeloitu kylpyhuone (ja amme! vaikken tiedä miksi... tuskin siellä niin paljon vettä on, että ihmiset kovin usein käyvät kylvyssä), ihania vanhoja huonekaluja, vaatehuone ja paljon kirjoja. Huone, jonka nimi oli "Los Libros" (tarkoittaa juuri kirjoja espanjaksi), oli paljon halvempi kuin mitä sillä rahalla sai esim. Guanajuatossa. Hotel Parador del Conventon standardi oli aika paljon huonompi ja hinta korkeampi. Aamiainen, mikä Mi Casitan hintaan sisältyi, oli tosin vain kahvi ja iso sokerinen pulla, mutta itse ympäristö oli niin miellyttävä ja henkilökunta kiva, että istuin hetken aamukahvilla joka tapauksessa. Parin tunnin päästä, kun olin istunut La Borda-torilla (Taxcon zócalo, joka on saanut nimensä ranskalaisen Don José de la Bordan mukaan. Hän löysi hopeaa Taxcosta 1700-luvulla ja rikastui, maksoi sen takaisin rahoittamalla kaupungin parannuksia ja kohtelemalla kaivostyöläisiään paljon paremmin kuin muut) ja lukenut päivän La Jornadan (maksaa 11 pesoa, mikä tekee noin 70 senttiä, siis aika kallis. Ei, ei minulle, mutta ajattelin siihen nähden mitä ihmiset tienaavat Meksikossa. Siitä ajattein kirjoittaa Querétaro-osassa), söin perinteisen meksikolaisen aamiaisen La Hamburguesa-ravintolassa Plazuela San Juan-torilla. Ravintolan nimi on vähän harhaanjohtava, koska sieltä saa paljon paikallista ruokaaakin... ja lämmintä vastaleivottua leipää. Kun kävelin torilla, yksi tyttö tarjosi minulle englanninkielistä lehteä. "Ottaisin mielelläni espanjalaisen kun englantini on sen verran huono", minä vitsailin. Se oli hänen mielestään tosihauskaa, kun oli automaattisesti olettanut että minä osaan englantia. Ennakkoluuloja suuntaan ja toiseen...
Maanantaina (24/7) olin ajatellut tehdä retken Taxco El Viejoon, mutta satoi kaatamalla melkein koko päivän, niin päätin pysytellä kaupungissa: kävin netissä ja kirjoittelin päiväkirjaa, vastasin sähköposteihin, aloin lukea kirjaa, jonka olin ostanut Meksikon historiasta ja kävin markkinoilla kun ei satanut. Niillä markkinoilla ei voinut olla eksymättä! Siellä oli niin paljon kapeita käytäviä jotka olivat kaikki melkein samannäköisiä... aivan kuten itse kaupunkikin, kadunnimiä ei ole juuri missään, mutta ei se mitään. Sitten pitää vaan kysyä ja ihmiset kyllä neuvovat mielellään. Minä harhailen usein tietämättä missä olen. Siinä on oma viehätyksensä. Sillä tavoinhan ne uudet tiet löytyvät, sanotaan.
*) Hinnat netissä näyttävät olevan korkeampia kuin jos soittaa tai varaa paikan päällä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar