Saavuimme Palenqueen aika myohaan iltapaivalla ja majoituimme mukavaan hotelliin (Avenida) , missa oli uima-allas. Just passeli perhe-oleskelun jalkeen sademetsassa, missa ei oltu muutamana paivana paasty peseytymaan. Sukelsimme ensimmaiseksi altaaseen ja teimme sen jalkeen kierroksen kaupungilla. Soimme Restaurant Maya´n terassilla, nakoala keskustan paatorin puistoon ei ollut hassumpi. Se tuntui kovasti ruhtinaalliselta, kun oli muutama paiva syoty tortilloja ja paistettua kananmunaa. Ennen nukkumaanmenoa ehdimme myos juhlia "viidakkoseikkailun" onnellista loppua = piña colada kelpasi kun mojitoa ei loytynyt. Lahtiessa meinasin unohtaa silmalasini ja tarjoilija sai juosta peraani niitten kanssa (siis join yhden vaan... kysymys oli pelkasta muistin patkimisesta).
Perjantain kiersimme Palenquen raunioilla. Meilla oli tosi pateva opas joka puhui myos espanjaa (kiva mulle ettei aina tarvitse kuunnella englantia) ja saimme tietaa yhta sun toista intiaanipaallikko Pakalista (rakkain ja kallein matkamuistoni, minka ostin Teotihuacánin lahella sijaitsevasta kollektiivista - ja mika havisi reppuni mukana - oli juuri hanta kuvaava obsidiana-kivesta tehty muotokuva) ja hanen aidistaan Sakukista. Lepasimme hetken mantelipuun varjossa ja Chow otti meista kuvan Greenpeace/Mexikon kotisivun kampanjaan. Mukana kuvassa on kyltti missa lukee: "Haluamme puhtaat rannat!".
Lauantaina teimme koko paivan retken kolmeen eri paikkaan, missa oli vesiputouksia ja yksi riippusiltakin: ensimmainen oli Misol-Ha, joka sijaitsee noin vartin automatkan paassa Palenquesta, toinen Aguas Claras (vesi on turkoosia, mutta kun sataa niin se muuttuu saviseksi ja ruskeaksi... valitettavasti meilla ei kaynyt hyva tuuri, nyt kun on sadekausi alkamaisillaan) ja viimeisena tarkein: Agua Azul. Ei vesi ollut kirkasta siellakaan, mutta uin kuitenkin. Se oli viileaa ja virkistavaa kun oli niin kuuma ja hikinen olo (elohopea oli 30 asteessa tai sen ylapuolella koko ajan, varjossa siis). Vesiputoukset olivat hienoja ja kuvasin innokkaasti. Turistinahtavyys kun oli niin myyjiakin oli paikalla kovasti. Myivat mayakalentereita, kaikenalisia koristeita, seina- ja muita vaatteita, koruja jne. Ostin pienen kivisen korun (riipus) joka symbolisoi La Palabra (= sana = zapatistien sanoma koulutuksen merkityksesta). Viiden maissa tultiin takaisin kaupunkiin ja menimme poliisille tekemaan ilmoitusta reppuni katoamisesta. Paikalla ei ollut ketaan, kuka olisi voinut vastaanottaa ilmoituksen joten meidan piti menna takaisin seitsemalta (onko joku hammastynyt?). Menin Benten kanssa kahville Café Te´el-nimiseen paikkaan. Aivan ihanaa kahvia!! Selvasti paras tahan mennessa. Ostin puolen kilon paketin kotiin tuotavaksi.
Seitsemalta vihdoinkin poliisi oli tullut paikalle. Mina istuin kiltisti ja kuuntelin (esitin tyhmaa turistia) kun Pablo puhui. Poliisit tekivat kaiken maailman muita hommia (kovasti tarkeita ja kiireisia) ja antoivat meidan odottaa, halusivat tietaa kaiken uskonnosta ja ammatista kengannumeroon ja ottivat pari miljoonaa kopiota papereista. Sain allekirjoittaa parikymmenta dokumenttia ennenkuin homma oli selva. Halusivat reilusti yli tonnin (pesoa) vaivanpalkkaa, mutta Pablo onnistui puhumaan ne ympari, eika se maksanut loppujen lopuksi mitaan. Tosi hyva etten ollut yksin tekemassa sita ilmoitusta. Olisin varmaan pimahtanut ja tehnyt asian paljon hankalammaksi.
Illalla lahdimme yobussilla Méridaan. Mérida on vahan sellainen "valilaskupaikka", koska bussimatkasta Yucatánille, tai Tulumiin, olisi muuten tullut liian pitka. Sunnuntaiaamuna soimme aamiaista Plaza Mayorilla ja lahdimme sitten bussilla Celestúniin rannikolle. Siella palkkasimme oppaan ja teimme veneretken mangrovesuolle, naimme paljon flamingoja ja pelikaaneja, ja kivettynytta metsaa (vaikea selittaa, mutta kuvista nakee sitten myohemmin). Chow ja Inger uivat lahteessa, mutta minulla ei valitettavasti ollut uikkareita mukana talla kertaa. Paatimme retken syomalla myohaisen lounaan rannalla ja ostimme makeisia (tamarindo ja cocada de leche) sedalta joka kulki rannalla iso kori paan paalla. Kun paastiin kaupunkiin loysin itselleni uuden matkaoppaan (Lonely Planet, valitettavasti kaksi vuotta vanha ja englanniksi... minulta havinnyt oli ihan uusi painos ja espanjaksi). Plaza Mayorilla oli tanssi- ja musiikkiesityksia, kuten yleensa sunnuntai-iltaisin.
Perjantain kiersimme Palenquen raunioilla. Meilla oli tosi pateva opas joka puhui myos espanjaa (kiva mulle ettei aina tarvitse kuunnella englantia) ja saimme tietaa yhta sun toista intiaanipaallikko Pakalista (rakkain ja kallein matkamuistoni, minka ostin Teotihuacánin lahella sijaitsevasta kollektiivista - ja mika havisi reppuni mukana - oli juuri hanta kuvaava obsidiana-kivesta tehty muotokuva) ja hanen aidistaan Sakukista. Lepasimme hetken mantelipuun varjossa ja Chow otti meista kuvan Greenpeace/Mexikon kotisivun kampanjaan. Mukana kuvassa on kyltti missa lukee: "Haluamme puhtaat rannat!".
Lauantaina teimme koko paivan retken kolmeen eri paikkaan, missa oli vesiputouksia ja yksi riippusiltakin: ensimmainen oli Misol-Ha, joka sijaitsee noin vartin automatkan paassa Palenquesta, toinen Aguas Claras (vesi on turkoosia, mutta kun sataa niin se muuttuu saviseksi ja ruskeaksi... valitettavasti meilla ei kaynyt hyva tuuri, nyt kun on sadekausi alkamaisillaan) ja viimeisena tarkein: Agua Azul. Ei vesi ollut kirkasta siellakaan, mutta uin kuitenkin. Se oli viileaa ja virkistavaa kun oli niin kuuma ja hikinen olo (elohopea oli 30 asteessa tai sen ylapuolella koko ajan, varjossa siis). Vesiputoukset olivat hienoja ja kuvasin innokkaasti. Turistinahtavyys kun oli niin myyjiakin oli paikalla kovasti. Myivat mayakalentereita, kaikenalisia koristeita, seina- ja muita vaatteita, koruja jne. Ostin pienen kivisen korun (riipus) joka symbolisoi La Palabra (= sana = zapatistien sanoma koulutuksen merkityksesta). Viiden maissa tultiin takaisin kaupunkiin ja menimme poliisille tekemaan ilmoitusta reppuni katoamisesta. Paikalla ei ollut ketaan, kuka olisi voinut vastaanottaa ilmoituksen joten meidan piti menna takaisin seitsemalta (onko joku hammastynyt?). Menin Benten kanssa kahville Café Te´el-nimiseen paikkaan. Aivan ihanaa kahvia!! Selvasti paras tahan mennessa. Ostin puolen kilon paketin kotiin tuotavaksi.
Seitsemalta vihdoinkin poliisi oli tullut paikalle. Mina istuin kiltisti ja kuuntelin (esitin tyhmaa turistia) kun Pablo puhui. Poliisit tekivat kaiken maailman muita hommia (kovasti tarkeita ja kiireisia) ja antoivat meidan odottaa, halusivat tietaa kaiken uskonnosta ja ammatista kengannumeroon ja ottivat pari miljoonaa kopiota papereista. Sain allekirjoittaa parikymmenta dokumenttia ennenkuin homma oli selva. Halusivat reilusti yli tonnin (pesoa) vaivanpalkkaa, mutta Pablo onnistui puhumaan ne ympari, eika se maksanut loppujen lopuksi mitaan. Tosi hyva etten ollut yksin tekemassa sita ilmoitusta. Olisin varmaan pimahtanut ja tehnyt asian paljon hankalammaksi.
Illalla lahdimme yobussilla Méridaan. Mérida on vahan sellainen "valilaskupaikka", koska bussimatkasta Yucatánille, tai Tulumiin, olisi muuten tullut liian pitka. Sunnuntaiaamuna soimme aamiaista Plaza Mayorilla ja lahdimme sitten bussilla Celestúniin rannikolle. Siella palkkasimme oppaan ja teimme veneretken mangrovesuolle, naimme paljon flamingoja ja pelikaaneja, ja kivettynytta metsaa (vaikea selittaa, mutta kuvista nakee sitten myohemmin). Chow ja Inger uivat lahteessa, mutta minulla ei valitettavasti ollut uikkareita mukana talla kertaa. Paatimme retken syomalla myohaisen lounaan rannalla ja ostimme makeisia (tamarindo ja cocada de leche) sedalta joka kulki rannalla iso kori paan paalla. Kun paastiin kaupunkiin loysin itselleni uuden matkaoppaan (Lonely Planet, valitettavasti kaksi vuotta vanha ja englanniksi... minulta havinnyt oli ihan uusi painos ja espanjaksi). Plaza Mayorilla oli tanssi- ja musiikkiesityksia, kuten yleensa sunnuntai-iltaisin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar