Me olemme varmasti vaativaisia matkalaisia, kun viiden hengen ryhmälle tarvitaan kaksi opasta. Heh, se on melkein totta... matkanjohtajamme Pablo aikoo jättää tämän Meksikon reissun, joten hän opettaa tehtävään uuden oppaan ja siksi meillä on loppumatkan mukana Adriana. "Chow" on 30-kymppinen meksikolainen nuori nainen (tai ihan tytöltä vaikuttaa), joka on aktiivinen Greenpeace-järjestössä ja on matkustellut paljon, myös Euroopassa.
Tänään saimme olla mukana kun Chow kävi äänestämässä täällä San Cristóbalissa... tai ainakin saimme nähdä kuinka se tapahtuu. Kun lähdimme paikalta parin tunnin jälkeen niin Chow ei ollut vielä päässyt "nurkan ympäri", niin pitkä oli jono. Vaalipaikalla Plaza Mayorilla (missä myös muualla Meksikossa kirjoilla olevat saivat äänestää) piti olla ajoissa, koska vaalilippuja oli vain rajoitettu määrä. Ensimmäinen ennuste tulee vähän ennen puolta yötä.
Puerto Escondido oli lainelautailijoiden paratiisi ja siellä oli mukava rento tunnelma, mutta pari päivää oli minulle ihan sopivasti. Viimeisenä päivänä ajoimme Mazunten rannalle ja kävimme matkalla kahdessa paikassa joiden nimiä en nyt valitettavasti muista: ensimmäisessä tapasimme Galon, joka kasvatti kaikenlaisia liskoja esim. iguaaneja (vihreitä leguaaneja) ja kaimaaneja. Toisessa paikassa oli paljon kilpikonnia ja teimme opastetun kierroksen. Siellä nitkautin taas vaihteeksi nilkkani ja se turposi oikein kunnolla illalla, mutta on nyt aika hyvässä kunnossa.
Mazuntessa oli korkea aallokko ja me jatkoimme matkaa Huatulcoon. Se oli paljon kauempana kuin olimme luulleet (respa hotellissa sanoi että sinne on kahden tunnin bussimatka, minkä luulisi tarkoittavan sitä että autolla pääsee paljon nopeammin... mutta matka oli huomattavasti pidempi!). Siellä piti meksikolaisen tuttuni mukaan olla kolmetoista playa virgen (koskematontaa rantaa). No, hän onkin D.F.´stä, joita sanotaan vitsaillen defectuoso, eli siis jotain on päässä vialla. Kyllä ne rannat ihan upeita olikin, mutta siellä oli enimmäkseen loistohotelleja (ei oikein minun mieleeni)... tai sitten meillä ei ollut tarpeeksi aikaa hakea. Joka tapauksessa, maksoimme 50$ rantamaksun ja pulahdimme mereen. Uimisesta ei tullut oikein mitään mutta istuskelimme aikamme rannalla ja kävimme sitten altaalla uimassa paikallisten ipanoitten kanssa.
Koska Huatulco oli matkalla Tuxtla Gutiérreziin mihin olimme menossa illalla niin Pablo sai loistavan idean: me voimme viettää loppupäivän Huatulcossa sen sijaan että ajaisimme edestakaisin. Minua ei ollut vaikea ylipuhua, mutta toiset olivat epävarmempia. Minusta on kiva kun tapahtuu odottamattomia asioita, eikä ollut mitään syytä istua kahta tuntia kuumassa autossa kun ei kerran ollut pakko. Onneksi sain Ingerin mukaani... olisin toki jäänyt ilman häntäkin, mutta kaksin on hauskempaa.
Menimme taksilla kaupunkiin. Se ei ollut kovin kaukana, mutta minä en oikein päässyt kävelemään niin se oli paras. Kuski suositteli meille ihanaa paikallista ravintolaa (oaxaqueña) mistä sai kaikenlaisia herkkuja. Söin enchiladoja molen ja juuston kanssa. Mole on kaakaosta ja chilistä tehty kastike. Aivan ensimmäiseksi kävimme apteekissa ostamassa voltarenia ja sideharsoa nilkan käärimiseen. Vietimme loppuillan mukavassa kaupungissa putiikkeja kiertäen ja kattoterassilla kahvitellen. Vähän ennen puoltayötä kun olimme matkalla linja-autoasemalle (bussi lähti 23.50), saimme "seuraa" poliisiautosta. Meksikolainen virkavalta ei ole kovin hyvässä maineessa ja Inger taisi vähän säikähtää, mutta minä en ollut heitä näkevinäni ja niinpä he ajoivat ohi.
Yöbussimatka Tuxtlaan sujui hyvin paitsi että jalkaani särki aivan armottomasti. Istuimet olivat erittäin mukavat ja olin hyvin varustautunut = makuupussi ja fleecetakki. Perillä söimme aamiaista ja sen jälkeen teimme parin tunnin veneretken Cañon del Sumiderossa. 1000 metriä korkeat kallioseinät molemmin puolin olivat mahtavan näköisiä kun ajoimme leveää jokea pitkin. Aivan fantastista! Näimme kaimaaneja, korppikotkia, hämähäkkiapinoita ja pelikaaneja. Tuli mieleen samanlaiset maisemat Río Dulcen ja Livingstonin välillä Guatemalassa.
Myöhemmin iltapäivällä menimme minibussilla "San Crisiin" = San Cristóbal de las Casas. Rakastuin heti! Sellaisista kaupungeista minä tosiaan pidän. San Cris muistutti kovasti Antiguaa Guatemalassa, Trinidadia Kuubassa tai Granadaa Nicaraguassa. Kävelimme kaupungilla ja kävimme kahvilla, tosi hyviä voileipiä Yik caféssa (suosittelen!)... ja näimme tiikerin ja kaksi puumaa pienissä häkeissä katedraalin luona, sirkuseläimiä.
Teimme retken kahteen kylään: San Juan de Chamula och Zinacantán. Chamulassa on erittäin erikoinen kirkko, missä paikallisväestö vaalii maya-perinteitä: lattialla on havuja, mikä symbolisoi luonnon läsnäoloa kirkossa, sytyttävät kynttilöitä ja uhraavat kananpoikia, juovat Coca Colaa jotta voivat röyhtäillä. Sillä tavalla pahat henget tulevat pois kehosta. Toisessa kylässä kävimme lounaalla ja katsomassa käsitöitä. Ostin pari pientä liinaa joissa oli auringonkukan kuva.
Sää San Crisissa oli miellyttävämpi kuin Puerto Escondidossa. Oli ihan lämmintä ja aurinkoista päivällä (sadekaudesta huolimatta ei satanut!) mutta illat olivat vähän viileämpiä ja fleecetakille oli käyttöä. Huomenna menemme Oventiciin tapamaan zapatisteja. Ei ole vielä varmaa saammeko yöpyä siellä, mutta ilmeisesti. Tiistaina tulemme takaisin San Crisiin ja lähdemme saman tien Bachajóniin kahden päivän perhevierailulle. Kirjoitan seuraavan kerran loppuviikosta. Pitäkää huolta!
Tänään saimme olla mukana kun Chow kävi äänestämässä täällä San Cristóbalissa... tai ainakin saimme nähdä kuinka se tapahtuu. Kun lähdimme paikalta parin tunnin jälkeen niin Chow ei ollut vielä päässyt "nurkan ympäri", niin pitkä oli jono. Vaalipaikalla Plaza Mayorilla (missä myös muualla Meksikossa kirjoilla olevat saivat äänestää) piti olla ajoissa, koska vaalilippuja oli vain rajoitettu määrä. Ensimmäinen ennuste tulee vähän ennen puolta yötä.
Puerto Escondido oli lainelautailijoiden paratiisi ja siellä oli mukava rento tunnelma, mutta pari päivää oli minulle ihan sopivasti. Viimeisenä päivänä ajoimme Mazunten rannalle ja kävimme matkalla kahdessa paikassa joiden nimiä en nyt valitettavasti muista: ensimmäisessä tapasimme Galon, joka kasvatti kaikenlaisia liskoja esim. iguaaneja (vihreitä leguaaneja) ja kaimaaneja. Toisessa paikassa oli paljon kilpikonnia ja teimme opastetun kierroksen. Siellä nitkautin taas vaihteeksi nilkkani ja se turposi oikein kunnolla illalla, mutta on nyt aika hyvässä kunnossa.
Mazuntessa oli korkea aallokko ja me jatkoimme matkaa Huatulcoon. Se oli paljon kauempana kuin olimme luulleet (respa hotellissa sanoi että sinne on kahden tunnin bussimatka, minkä luulisi tarkoittavan sitä että autolla pääsee paljon nopeammin... mutta matka oli huomattavasti pidempi!). Siellä piti meksikolaisen tuttuni mukaan olla kolmetoista playa virgen (koskematontaa rantaa). No, hän onkin D.F.´stä, joita sanotaan vitsaillen defectuoso, eli siis jotain on päässä vialla. Kyllä ne rannat ihan upeita olikin, mutta siellä oli enimmäkseen loistohotelleja (ei oikein minun mieleeni)... tai sitten meillä ei ollut tarpeeksi aikaa hakea. Joka tapauksessa, maksoimme 50$ rantamaksun ja pulahdimme mereen. Uimisesta ei tullut oikein mitään mutta istuskelimme aikamme rannalla ja kävimme sitten altaalla uimassa paikallisten ipanoitten kanssa.
Koska Huatulco oli matkalla Tuxtla Gutiérreziin mihin olimme menossa illalla niin Pablo sai loistavan idean: me voimme viettää loppupäivän Huatulcossa sen sijaan että ajaisimme edestakaisin. Minua ei ollut vaikea ylipuhua, mutta toiset olivat epävarmempia. Minusta on kiva kun tapahtuu odottamattomia asioita, eikä ollut mitään syytä istua kahta tuntia kuumassa autossa kun ei kerran ollut pakko. Onneksi sain Ingerin mukaani... olisin toki jäänyt ilman häntäkin, mutta kaksin on hauskempaa.
Menimme taksilla kaupunkiin. Se ei ollut kovin kaukana, mutta minä en oikein päässyt kävelemään niin se oli paras. Kuski suositteli meille ihanaa paikallista ravintolaa (oaxaqueña) mistä sai kaikenlaisia herkkuja. Söin enchiladoja molen ja juuston kanssa. Mole on kaakaosta ja chilistä tehty kastike. Aivan ensimmäiseksi kävimme apteekissa ostamassa voltarenia ja sideharsoa nilkan käärimiseen. Vietimme loppuillan mukavassa kaupungissa putiikkeja kiertäen ja kattoterassilla kahvitellen. Vähän ennen puoltayötä kun olimme matkalla linja-autoasemalle (bussi lähti 23.50), saimme "seuraa" poliisiautosta. Meksikolainen virkavalta ei ole kovin hyvässä maineessa ja Inger taisi vähän säikähtää, mutta minä en ollut heitä näkevinäni ja niinpä he ajoivat ohi.
Yöbussimatka Tuxtlaan sujui hyvin paitsi että jalkaani särki aivan armottomasti. Istuimet olivat erittäin mukavat ja olin hyvin varustautunut = makuupussi ja fleecetakki. Perillä söimme aamiaista ja sen jälkeen teimme parin tunnin veneretken Cañon del Sumiderossa. 1000 metriä korkeat kallioseinät molemmin puolin olivat mahtavan näköisiä kun ajoimme leveää jokea pitkin. Aivan fantastista! Näimme kaimaaneja, korppikotkia, hämähäkkiapinoita ja pelikaaneja. Tuli mieleen samanlaiset maisemat Río Dulcen ja Livingstonin välillä Guatemalassa.
Myöhemmin iltapäivällä menimme minibussilla "San Crisiin" = San Cristóbal de las Casas. Rakastuin heti! Sellaisista kaupungeista minä tosiaan pidän. San Cris muistutti kovasti Antiguaa Guatemalassa, Trinidadia Kuubassa tai Granadaa Nicaraguassa. Kävelimme kaupungilla ja kävimme kahvilla, tosi hyviä voileipiä Yik caféssa (suosittelen!)... ja näimme tiikerin ja kaksi puumaa pienissä häkeissä katedraalin luona, sirkuseläimiä.
Teimme retken kahteen kylään: San Juan de Chamula och Zinacantán. Chamulassa on erittäin erikoinen kirkko, missä paikallisväestö vaalii maya-perinteitä: lattialla on havuja, mikä symbolisoi luonnon läsnäoloa kirkossa, sytyttävät kynttilöitä ja uhraavat kananpoikia, juovat Coca Colaa jotta voivat röyhtäillä. Sillä tavalla pahat henget tulevat pois kehosta. Toisessa kylässä kävimme lounaalla ja katsomassa käsitöitä. Ostin pari pientä liinaa joissa oli auringonkukan kuva.
Sää San Crisissa oli miellyttävämpi kuin Puerto Escondidossa. Oli ihan lämmintä ja aurinkoista päivällä (sadekaudesta huolimatta ei satanut!) mutta illat olivat vähän viileämpiä ja fleecetakille oli käyttöä. Huomenna menemme Oventiciin tapamaan zapatisteja. Ei ole vielä varmaa saammeko yöpyä siellä, mutta ilmeisesti. Tiistaina tulemme takaisin San Crisiin ja lähdemme saman tien Bachajóniin kahden päivän perhevierailulle. Kirjoitan seuraavan kerran loppuviikosta. Pitäkää huolta!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar