Puolen paivan maissa torstaina oli aika lahtea Papaya Playalta. Ajoimme taksilla Tulumiin ja sielta bussilla Chetumaliin, mika kesti 3,5 tuntia. Chow ja Bente jatkoivat Cancúniin ja lensivat sielta Meksiko Cityyn ja niin meita oli jaljella enaa 2.
Bacalar oli hieno paikka, varsinkin laguuni (onk´toi suomea?) kirkkaine vesineen, mutta ehka vahan liian rauhallinen paikka kahdelle levottomalle sielulle. Olimme alunperin ajatelleet olla siella kolme yota, mutta paatimme lahtea jo seuraavana paivana. Osaksi sen takia, ettei luvattuja aktiviteetteja ollutkaan, paitsi melontaa eika kumpikaan meista ollut siita kiinnostunut, ja osaksi sen takia etta Chetumaliin oli niin pitka matka (Papaya Playassa sanoivat etta sinne menee vartissa taksilla, bussikuski sanoi etta se kestaa puoli tuntia, mutta totuus on etta siihen 40 kilometrin matkaan menee melkein tunti... vaikka ajavat kuin mielipuolet, mika on aika epatavallista). Kun olimme matkalla Bacalarista saimme kuulla taksikuskilta, etta siella olisi ollut muutakin ajanvietetta. No, myohaista se silloin oli. Hotelli kun ei ollut tarpeeksi "service minded" (lue: naishenkilo respassa oli totaalisesti valinpitamaton auttamaan meita). Saali, mutta minkas teet. Joka tapauksessa, mina kavin aamu-uinnilla laguunissa kaikkien kalojen seassa... ja olihan siella hyljekin, vai mika mahtoi olla. Katselin sita meidan hienolta terassilta ja luulin ensin isoksi kalaksi kunnes se nousi pintaan hengittamaan ja silla olikin viikset! Hehe... juu, ei ollut meksikolainen (ei ollut sombreroa)!
Kun lahdettiin Chetumalista taksilla niin taksikuskin piti ilmoittautua poliisikopilla (kertoa mihin aikoo menna ja kuinka kauan olla poissa suurinpiirtein), etta tietavat kaivata jos ei ilmesty. Toiset haviavat kuulemma teille tietamattomille, siksi tama menettely.
Matkustimme 16 tuntia yobussilla Veracruziin, lahdimme kl. 20.30 ja olimme perilla joskus lounaan jalkeen. Se matka ei ollut turhan hauska, koska olin onnistunut saaman kunnon vatsataudin (muuten yolla matkustamaminen on minusta ihan ok, nukun hyvin bussissa). Luojan kiitos bussissa oli vessa... istuin siella varmaan yhta paljon kuin omalla paikallani.
Bacalar oli hieno paikka, varsinkin laguuni (onk´toi suomea?) kirkkaine vesineen, mutta ehka vahan liian rauhallinen paikka kahdelle levottomalle sielulle. Olimme alunperin ajatelleet olla siella kolme yota, mutta paatimme lahtea jo seuraavana paivana. Osaksi sen takia, ettei luvattuja aktiviteetteja ollutkaan, paitsi melontaa eika kumpikaan meista ollut siita kiinnostunut, ja osaksi sen takia etta Chetumaliin oli niin pitka matka (Papaya Playassa sanoivat etta sinne menee vartissa taksilla, bussikuski sanoi etta se kestaa puoli tuntia, mutta totuus on etta siihen 40 kilometrin matkaan menee melkein tunti... vaikka ajavat kuin mielipuolet, mika on aika epatavallista). Kun olimme matkalla Bacalarista saimme kuulla taksikuskilta, etta siella olisi ollut muutakin ajanvietetta. No, myohaista se silloin oli. Hotelli kun ei ollut tarpeeksi "service minded" (lue: naishenkilo respassa oli totaalisesti valinpitamaton auttamaan meita). Saali, mutta minkas teet. Joka tapauksessa, mina kavin aamu-uinnilla laguunissa kaikkien kalojen seassa... ja olihan siella hyljekin, vai mika mahtoi olla. Katselin sita meidan hienolta terassilta ja luulin ensin isoksi kalaksi kunnes se nousi pintaan hengittamaan ja silla olikin viikset! Hehe... juu, ei ollut meksikolainen (ei ollut sombreroa)!
Kun lahdettiin Chetumalista taksilla niin taksikuskin piti ilmoittautua poliisikopilla (kertoa mihin aikoo menna ja kuinka kauan olla poissa suurinpiirtein), etta tietavat kaivata jos ei ilmesty. Toiset haviavat kuulemma teille tietamattomille, siksi tama menettely.
Matkustimme 16 tuntia yobussilla Veracruziin, lahdimme kl. 20.30 ja olimme perilla joskus lounaan jalkeen. Se matka ei ollut turhan hauska, koska olin onnistunut saaman kunnon vatsataudin (muuten yolla matkustamaminen on minusta ihan ok, nukun hyvin bussissa). Luojan kiitos bussissa oli vessa... istuin siella varmaan yhta paljon kuin omalla paikallani.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar