Kaikki keinot ovat sallittuja... mielenosoitukset jatkuivat Zócalo-torilla vielä maanantaina, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa, luultavasti sen takia että oli arkipäivä. Tuolla valtavalla torilla oli suuria telttoja (näkyivät Torre Latinoamericana-tornista) ja monet kadut, kuten esim. Reforma olivat suljettuina, mikä aiheutti entistä pahemman kaaoksen tämän miljoonakaupungin (noin 20-25 milj. asukasta) liikenteessä. Taksimatka Centro históricosta, siis vanhasta kaupungista, lentokentälle on n. 6 km ja kestää tavallisesti tunnin verran. Nyt monet olivat jättäneet auton kotiin ja se oli tietysti minulle ilouutinen, koska minun piti ehtiä koneeseen. Oli määrä olla kentällä kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Tuli kuitenkin yllätyksenä että kaikkien laukut tarkastettin lähtöselvityksessä, enemmän tai vähemmän huolellisesti. Me turistit pääsemme yleensä vähän helpommalla näissä tilanteissa. Lento oli jostain syystä jo lähdössä tunnin verran myöhässä ja sen seurauksena vaihtoaika Schipholissa Amsterdamissa kutistui varttiin. Juoksin kieli vyön alla F7´sta D 86´een ja siinä välissä vielä passi- ja turvatarkastus, aika hyvin vaikka itse sanonkin... ja ehdin Tukholman koneeseen, mutta rinkka ei. No, vähemmän oli raahattavaa parkkipaikalle, kun toivat kotiovelle. Tilaan saman palvelun ensi kerrallakin. Tuuri vaan, etteivät Amsterdamissa olleet yhtä kiinnostuneita siitä punaisesta maguey-madosta mikä oli ostamassani mezcal-pullossa. Kaveri Benito Juárezin turvatarkastuksessa (Meksiko Cityn lentokentällä) käänteli ja väänteli pulloa ja halusi tietää aioinko itse juoda ja syödä sen sisällön. Kun sanoin että se oli lahja niin hän halusi kovasti mielellään yrittää ylipuhua minua ostamaan itselleni samanlaisen. Oli kuulemma "muy rico", siis oikein hyvää. Olisin saanutkin maistaa samanlaista juomaa taxfree-myymälässä, jos olisin halunnut... mutta kieltäydyin kohteliaasti. Joskus on hyvä, ettei ole lihansyöjä!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar